Akkujen latausta

Rankan työputken jälkeen oivalsin jälleen kerran, minkä takia olen eläintarhani hankkinut. Karvapalleroiden seurassa metsässä tänään suorastaan imin itseeni energiaa, jonka olin kuluttanut melkein tyhjiin töissä. Marraskuinen aurinko piristi väsynyttä sairaanhoitajaa ja koirat nauttivat. Otin kameran mukaan, tässä tämän päivän reippailusta todisteita.

Mitä isompi, sitä parempi.

Oisko aarteita?

Viralliset valvojat

Jos nämä perustaisivat bändin, olisi tässä ensimmäisen levyn kansikuva.

On se vaan niin hienon näköinen koira!

Lenkkeilevän bloginpitäjän omakuva

Kyöstinpullukkaa ei metsälenkit inspiroi, sen tapa nauttia marraskuun auringosta on rennompi.

Kerttu hoivailee Kyöstin velipoikaa, Masia. Vähän aiheen vierestä, mutta pitäähän tähän päivitykseen saada kaikki eläimet, sen verran pitkä aika edellisestä päivityksestä on.

Masi-mies

 

Kuin kaksi marjaa

Sain inspiraationi tähän päivitykseen Pasilta, joka vertasi jalosukuista koiraani Chewbaccaan. Ymmärsin, että tässäpä hieno ja tärkeä päivityksen paikka. Joten kaksoisolentoja, olkaa hyvät:

                                           TYYNE:

 

LEMPI:

KYÖSTI:

KERTTU:

  Jep jep.

Kesäjuttuja

Kesällä on on kivaa olla koira. Katsokaa vaikka:

Pakkoposeeraus ennen kirmailua

Se saattaa sittenkin olla lammas, kihara turkki ja intohimo ruohonsyöntiin

Vesi ja springerspanieli, lyömätön yhdistelmä

 

Lagotto metsästää kiviä. Pälvikaljuvaiva tekee ilmastointiaukkoja turkkiin. 

Aloitin kesälomani tänään. Eilen kävimme äitimuorin ja koirien kanssa metsässä. Mustikkapiirakka ja onnelliset, väsyneet elukat, mikä ihana yhdistelmä!

Tyyne pitää myös mustikoista

Tänään mylläsin lomalaisen innolla kaappeja kuntoon. Sain heti alkumetreillä tarkan yleisön. Loppuvaiheessa kissoilla oli armoton painimatsi tyhjällä hyllyllä.

Lopulta Lempi väsyi järjestelemisyleisönä olemiseen. Ei vaivautunut edes väistämään sängylle heittämiäni rätei ja lumpui. Ymmärrän yskän, koiraseni, loppulomalla voidaan tehdään kivempiakin juttuja.

Blogin päähenkilöiden esittely, osa IV: Kerttu

Pienen tauon jälkeen on aika esitellä pienin mutta ei suinkaan huomaamattomin laumanjäsen, Kerttu. Kerttu on rodultaan itämainen lyhytkarva. Kerttu ei jätä ihmisiä kylmäksi, kyllä mahtuu pieneen otukseen suuri persoona! Sillä on kova ääni ja usein paljon asiaa. Isokorvainen ihana maanvaiva. Kekseliäs akrobaatti, mutta myös maailman paras pieni sylikissa. Pippurinen mutta lempeä. Aina tapahtumien keskipisteessä. Kerttu on äärimmäisen sosiaalinen, rakastaa vieraita ja huomiota. Ja painimista. Iltaisin asunnosta kuuluu armoton "sutisutisutisuti", kun otukset vetävät kattirallia. Ja hetkeä myöhemmin se kaivautuu kainaloon peiton alle kehräämään, kunhan on ensin hieman jutellut mielipiteistään.

Mauuu!

Päivähalit

Kertussa on vain yksi vika: sitä on todella hankala valokuvata kilpikonnavärityksensä takia. Sen kanssa pitänee vain oppia elämään.

Doris

Laiska tiistain aamupäivä. Koirat ovat uneliaita ja torkkuvat lattialla aamulenkin jälkeen. Kaikilla vatsat täynnä aamupalaa. Kissat lorvivat raapimispuun päikkärinotkossa. Yhtäkkiä tunnelma muuttuu, lihakset jäykistyvät. Harhaillut katse terästäytyy. Omistajan käsi osuu siivouskomeroon. Juoskaa, se tulee! Liila hirviö! Möykkä valtaa huoneen, omistaja tanssii sen kanssa kuolemantanssia. Hirviö käy läpi koko asunnon etsien saalista.  Hetkeä myöhemmin jäljellä on vain epäuskoinen hiljaisuus, joko se loppui? Onko turvallista tulla pois piilosta? Hirviö on saanut vatsansa täyteen, nyt se voi nukkua rauhassa muutaman päivän. Rauha laskeutuu hiljalleen takaisin asuntoon. Venyttelyä, takaisin päikkäreille.

Neljästä eläimestä vain yksi oli tarpeeksi urhea poseeratakseen sen kanssa. Saanko esitellä: Doris Dyson.

Blogin päähenkilöiden esittely, osa III: Kyösti

Kyösti on maailman kiltein kissa. Rodultaan se on ragdoll.
Kyösti on vajaan vuoden ikäinen karvapallero. Sillä on oikea asenne elämään, ei stressiä, ei murheita. Kyöstin voi tavata säännöllisesti kyljellään makaamassa lattialla, torkkumassa raapimistelineellä, kärkkymässä ruokaa jaloissa, ja ulko-ovella vastassa tervehtimässä vieraita. Jos koirat sattuvat leikkimään kun Kyöstipöysti lepäilee lattialla, ei sitä saa siitä siirtymään edes päälle astumalla. Suureksi kissaksi sillä on pienenpieni ääni. Sen voi vääntää vaikka solmuun ja kehräys jatkuisi aina vaan. Sylikissaksi siitä ei ole, mutta toisinaan se käpertyy viereen nukkumaan ja silloin ei rapsutukset riitä millään. Minun iso lempeä kissani <3

Alla muutama kuva Kyöstin perusasennosta. 

Kuvittele kissan kehräys tähän

Treenikauden aloitus

Flunssanpeijooni hyökkäsi kimppuuni, nyt on pikkuhiljaa saatu karistettua se kannoilta. Koirat pääsivät onneksi vanhempieni luokse hoitoon. En ollut aivan lenkkikunnossa viikonloppuna. Kissit pitivät seuraa sohvalla ja sängyssä, tietysti myös tietokoneella.

Tänään kävin kahvittelemassa ystävän luona. Kummipoika oli taas hujahtanut pituutta ja saanut sanavarastoa, vauhti on aina vaan yhtä hirmuinen! En tiedä, oletteko nähneet jo kyllästymiseen asti Youtubesta Simon's cat -videoita. Minulle kerta oli ensimmäinen ja alla oleva animaatio on meidän arkea parhaimmillaan. 

Tänään aloitin myös molempien koirien kanssa koirakoulun. Tyynen kanssa käymme tokossa ja Lempin kanssa rally-tokossa. Hyvää treeniä, rakkimakkaroilla oli kova päivä kun piti totella tunti putkeen per heiluhäntä. Alla olevien teoksien yhteisnimi on "me ei jakseta enää".

Blogin päähenkilöiden esittely, osa II: Lempi

Ensimmäisiä päiviä yhdessä

 Lempi-koira on riiviöistä rakkain. Se on opettanut minua eniten koiranomistajana. Sillä on pohjaton energiamäärä ja yhtä paljon rakkautta ja iloisuutta. Rodultaan se on englanninspringerspanieli. Lempin kanssa ei tule tylsää, se on aina valmis lenkille, avustamaan imuroimisessa ja lattianpesussa, leikkimään, kantamaan esineitä ja kiehnäämään kyljessä. Lempi onnistuu aina olemaan tapahtumien keskipisteessä häntä viuhtoen niin että koko takapää heiluu. Nyt kahden vuoden iässä sille on pikkuhiljaa tullut malttia, pentuaikana mietin monta kertaa että mitä tulikaan tehtyä. Lempiharrastus on ehdottomasti uiminen, ei ole niin pientä ja likaista lätäkköä etteikö sitä kannattaisi käydä kokeilemassa. Agilityakin ollaan kokeiltu, oli oikein hyvä harrastus vauhdikkuuden ja maltinkasvattamisen kannalta. Kyllä Lempistä se rauhallinenkin puoli löytyy, lenkin jälkeen. Silloin se nukkuu sohvalla kainalossa tai kasassa kissojen kanssa.

Ensimmäinen uimareissu, tästä se intohimo lätäköihin ja veteen alkoi

Nämä ajat ovat onneksi jo takanapäin

Komeat lumipallot suojasäällä

Onnellisen koiran perusilme

Lempi pitää minutkin liikkeellä. Ilman säännöllistä energianpurkua se on mahdoton kämppäkaveri. Ei kuitenkaan hassumpaa yhteiseloa, metsissä on mukava möyrytä heiluhäntien kanssa.

Blogin päähenkilöiden esittely, osa I: Tyyne

Pitäähän kunnon blogissa olla syväluotaavia henkilöanalyysejä. Tänään syvennymme koiraan, joka ei jätä ihmisiä kylmäksi. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: Tyyne. Tyyne on rodultaan Lagotto Romagnolo, ikää 3,5 vuotta. Tyynen voi löytää mielipuuhistaan kainalosta, pöydän alta, vieraiden kyljestä vaatimasta rapsutuksia, jääkaapilta, lenkkipolulta, oravanpesäpuun juurelta. Tyyne on erikoinen koira, tuijottaa vaikka tuntikausia silmiin kun sille juttelee. Se on luotettava lasten ja kissojen kaveri. 

Erityistaitona on mainittava Tyynen kyky näyttää eläinsuojeluviranomaisten toimia vaativalta tapaukselta. Tyynen olemus muuttuu kuin katkaisijasta, kun esille otetaan talvitakki, kynsileikkurit tai korvienpuhdistusainetta. Tämä laiminlyöty raukkaparkanenhan joutuu käyttämään talvisin takkia pälvikaljuvaivan vuoksi. Pälvikalju ei muuten arkea haittaa, on vain pieni kosmeettinen vaiva. Toisaalta sen vuoksi se kerää paljon erityishuomiota ja -rapsutuksia lenkkipolulla, joten Tyynen eduksi asia on muodostunut. 

Alla muutama esimerkki Tyynen kärsivästä olemuksesta. 

Alkusyksyn ensimmäinen sovitus

Sterilaation jälkeinen eläinrääkkäysilme

On Tyynellä joskus onnenpäiviäkin

Uimassa

Käytin koirat tänään vapaapäivän iloksi Hyvinkään koirakylpylässä Onnenkoirassa uimassa. Mukavaa puuhaa, talvikautena siellä tulee käytyä nollaamassa koirien akkuja. Kesäisin uidaan luonnonvesissä. Molemmat koirat ovat kohtuullisen (maanisia) vesihulluja. Hyvää liikuntaa ja hauskaa vaihtelua! Tässä muutama kuva. Melkein hävettää viedä vesipetoja sinne, huutavat kuin syötävät kunnes pääsevät jahtaamaan kumileluja veteen. Ja vedessäkin on pakko vinkua... Huoh. Loppuillan kotirauha on taattu!

Lelu on heitetty

Wihiii!

Tyynekin sai pallon välillä, riepulainen kun on yleensä hitaampi Lempiä

 

Hieno poseeraus (onneksi vinkuminen ei kuulu valokuvassa)

Spanielin akillen kantapää(t) eli korvat on syytä kuivata hyvin

Vapaapäivän post-uimalliset yhteispäikkärit