Treenikauden aloitus

Flunssanpeijooni hyökkäsi kimppuuni, nyt on pikkuhiljaa saatu karistettua se kannoilta. Koirat pääsivät onneksi vanhempieni luokse hoitoon. En ollut aivan lenkkikunnossa viikonloppuna. Kissit pitivät seuraa sohvalla ja sängyssä, tietysti myös tietokoneella.

Tänään kävin kahvittelemassa ystävän luona. Kummipoika oli taas hujahtanut pituutta ja saanut sanavarastoa, vauhti on aina vaan yhtä hirmuinen! En tiedä, oletteko nähneet jo kyllästymiseen asti Youtubesta Simon's cat -videoita. Minulle kerta oli ensimmäinen ja alla oleva animaatio on meidän arkea parhaimmillaan. 

Tänään aloitin myös molempien koirien kanssa koirakoulun. Tyynen kanssa käymme tokossa ja Lempin kanssa rally-tokossa. Hyvää treeniä, rakkimakkaroilla oli kova päivä kun piti totella tunti putkeen per heiluhäntä. Alla olevien teoksien yhteisnimi on "me ei jakseta enää".

Blogin päähenkilöiden esittely, osa II: Lempi

Ensimmäisiä päiviä yhdessä

 Lempi-koira on riiviöistä rakkain. Se on opettanut minua eniten koiranomistajana. Sillä on pohjaton energiamäärä ja yhtä paljon rakkautta ja iloisuutta. Rodultaan se on englanninspringerspanieli. Lempin kanssa ei tule tylsää, se on aina valmis lenkille, avustamaan imuroimisessa ja lattianpesussa, leikkimään, kantamaan esineitä ja kiehnäämään kyljessä. Lempi onnistuu aina olemaan tapahtumien keskipisteessä häntä viuhtoen niin että koko takapää heiluu. Nyt kahden vuoden iässä sille on pikkuhiljaa tullut malttia, pentuaikana mietin monta kertaa että mitä tulikaan tehtyä. Lempiharrastus on ehdottomasti uiminen, ei ole niin pientä ja likaista lätäkköä etteikö sitä kannattaisi käydä kokeilemassa. Agilityakin ollaan kokeiltu, oli oikein hyvä harrastus vauhdikkuuden ja maltinkasvattamisen kannalta. Kyllä Lempistä se rauhallinenkin puoli löytyy, lenkin jälkeen. Silloin se nukkuu sohvalla kainalossa tai kasassa kissojen kanssa.

Ensimmäinen uimareissu, tästä se intohimo lätäköihin ja veteen alkoi

Nämä ajat ovat onneksi jo takanapäin

Komeat lumipallot suojasäällä

Onnellisen koiran perusilme

Lempi pitää minutkin liikkeellä. Ilman säännöllistä energianpurkua se on mahdoton kämppäkaveri. Ei kuitenkaan hassumpaa yhteiseloa, metsissä on mukava möyrytä heiluhäntien kanssa.

Uimassa

Käytin koirat tänään vapaapäivän iloksi Hyvinkään koirakylpylässä Onnenkoirassa uimassa. Mukavaa puuhaa, talvikautena siellä tulee käytyä nollaamassa koirien akkuja. Kesäisin uidaan luonnonvesissä. Molemmat koirat ovat kohtuullisen (maanisia) vesihulluja. Hyvää liikuntaa ja hauskaa vaihtelua! Tässä muutama kuva. Melkein hävettää viedä vesipetoja sinne, huutavat kuin syötävät kunnes pääsevät jahtaamaan kumileluja veteen. Ja vedessäkin on pakko vinkua... Huoh. Loppuillan kotirauha on taattu!

Lelu on heitetty

Wihiii!

Tyynekin sai pallon välillä, riepulainen kun on yleensä hitaampi Lempiä

 

Hieno poseeraus (onneksi vinkuminen ei kuulu valokuvassa)

Spanielin akillen kantapää(t) eli korvat on syytä kuivata hyvin

Vapaapäivän post-uimalliset yhteispäikkärit

Yhteispäikkäreistä

Tänään päivän teemana ovat yhteispäikkärit. Kaikki eläimeni ovat yhteispäikkäriammattilaisia. Myös vanhempieni eläimet ymmärtävät yhteispäikkäreiden arvon. Tärkeä osa elämää, sitoo lauman toisiinsa. Rankan työpäivän jälkeen parasta mitä on. 

Viime kesän telttareissun väsyneet matkalaiset

Kuvassa edessä Maisa-koira, nyt jo edesmennyt päiväunien maailmanmestari Rumba ja takana Lempi

Rumba rakasti yhteispäikkäreitä. Se oli hieno kissa, tiesi mikä elämässä oli tärkeää.

Lempi ja Kyösti. Kyösti on alusta asti ymmärtänyt yhteispäikkäreiden arvon, tässä pari päivää kotiin tulemisen jälkeen otettu kuva.

Kyösti ja vanhempieni Vilma tsillaa

Veljekset Masi (vas) ja Kyösti, Masi asuu vanhemmillani

"Tää on mun"

Avasin vuodesohvan, poistuin, tulin takaisin. Tulos = neljä koiraa sängyssä yhteispäikkäreillä

Kerttu ja isukki

"Älä hei häiritse"

Vähän jo liian ällösöpöä

Nämä päikkärit iskivät, kun siskon piti autta kasaamaan IKEA-mööpeleitä. No, yhteispäikkärit voi iskeä yllättävästikin

Kertslender ja Lempi-Eemeli katsoo telkkaria ennen yhteispäikkäreitä

Aloitus

Arki koostuu usein monesta eistä.

Tässä arjen eit ma-su:

Saako roskista kaivaa ja sisällön syödä ja levittää lattialle (ei)
Saako hyppiä keittiön pöydälle (ei)
Saako lautaselta tulla syömään seuraksi (ei)
Saako pöydälle hyppiä kun syödään (ei)
Saako vieraiden päälle hyppiä (ei)
Saako haukkua ohikulkijoita ajankuluksi kun on tylsää (ei)
Saako kynsiä teroittaa sohvaan (ei)
Saako koirat tulla sänkyyn (ei)
Saako koirat syödä kissanruokaa (ei)
Saako koirat syödä kissankakkaa hiekkalaatikosta (eieieieieieieieieiei!!!)
Saako hyppiä näppäimistölle kun yritän kirjoittaa ensimmäistä blogipäivitystä (ei)
Saako lenkillä vetää (ei)
Saako naulakot kaataa jos haluaa takin taskusta hanskan (ei)
Saako postit repiä (ei)
Saako riehua kun laitetaan pantaa kaulaan (ei)
Saako sitten rapussa riehua (ei)

Onneksi arki ei ole vain eitä. Ja eläinten onneksi ne on söpöjä.

Kyösti

Kerttu ja Kyösti

Vaanii

Tyyne

Lempi ja Tyyne