Blogin päähenkilöiden esittely, osa II: Lempi

Ensimmäisiä päiviä yhdessä

 Lempi-koira on riiviöistä rakkain. Se on opettanut minua eniten koiranomistajana. Sillä on pohjaton energiamäärä ja yhtä paljon rakkautta ja iloisuutta. Rodultaan se on englanninspringerspanieli. Lempin kanssa ei tule tylsää, se on aina valmis lenkille, avustamaan imuroimisessa ja lattianpesussa, leikkimään, kantamaan esineitä ja kiehnäämään kyljessä. Lempi onnistuu aina olemaan tapahtumien keskipisteessä häntä viuhtoen niin että koko takapää heiluu. Nyt kahden vuoden iässä sille on pikkuhiljaa tullut malttia, pentuaikana mietin monta kertaa että mitä tulikaan tehtyä. Lempiharrastus on ehdottomasti uiminen, ei ole niin pientä ja likaista lätäkköä etteikö sitä kannattaisi käydä kokeilemassa. Agilityakin ollaan kokeiltu, oli oikein hyvä harrastus vauhdikkuuden ja maltinkasvattamisen kannalta. Kyllä Lempistä se rauhallinenkin puoli löytyy, lenkin jälkeen. Silloin se nukkuu sohvalla kainalossa tai kasassa kissojen kanssa.

Ensimmäinen uimareissu, tästä se intohimo lätäköihin ja veteen alkoi

Nämä ajat ovat onneksi jo takanapäin

Komeat lumipallot suojasäällä

Onnellisen koiran perusilme

Lempi pitää minutkin liikkeellä. Ilman säännöllistä energianpurkua se on mahdoton kämppäkaveri. Ei kuitenkaan hassumpaa yhteiseloa, metsissä on mukava möyrytä heiluhäntien kanssa.